sunnuntai 10. syyskuuta 2017

kelottunut tuoli

10.9.2017
 
Lastenhuoneen verhot ovat olleet pitkään välivaiheessa sopivan kankaan puuttumisen takia. Nyt vihdoin löysin kivan kankaan Ikeasta. Ommeltuani siitä verhot, katsoin sinistä nojatuolia nurkassa ja mietin, että se sama kangas sopisi hyvin myös tuolin hupuksi. Paksu puuvillakangas oli siihen oikein sopiva ja saisin vihdoin sen sinisen kankaan peitettyä. Huone on kaikkine leluineen ja tavaroineen jo melkoisen kirjava, joten kaikki mihin voin vaikuttaa rauhoittamalla värimaailmaa, mielelläni rauhoitan. Poika oli mukana kaupassa valitsemassa kangasta ja hän piti myös eniten tämän kankaan sävyistä, joten ihan ilman "asiakkaan" hyväksyntää ei tätä projektia tehty.
 
 
Huoneessa on kolme seinää valkoisia ja yhdellä seinällä ruskealla pohjalla vihreitä vuoria maalattuna.
Yhdelle valkealle seinälle olen myös maalannut muumi aiheisen kuvan.
Huoneessa on pähkinänvärinen laminaatti ja valkoiset kalusteet. Tämä sininen ei nyt ihan täysin sopinut tilaan ja siitä lähtien kun sen vanhemmiltani sain olen miettinyt tulin uudelleen verhoilua. Sopiva kangas on vaan ollut hakusessa.
 

 Mittasin tarvitsevani 4metriä kangasta, jotta saan kaikki palat tehtyä. Kaikki alkoi kankaan pesulla ja kuivamisen jälkeen silitin kankaan. Kangas on paksua puuvillaa joten se on hyvin ärkeä kutistaa ennen kuin ompelee siitä mitään. Aloitin  repimällä kankaasta riittävän suuret palat mallaamiseen. Asettelin paloja tuolin päälle, jotta näen miten haluaisin niiden asettuvan.


 
Jokaisen palan laitoin nuppineuloilla tuoliin kiinni ja harsin palat toisiinsa kiinni, jotta tiedän mistä ompelen. Tämä vaihe oli tosi hidas ja sormet eivät tykänneet hommasta, joten en viitsinyt ihan hirmuisen montaa palaa päivässä tehdä.


 
Ommeltuani koneella harsimisen mukaan palat yhteen sovitin paloja tuoliin ja niiden olleessa sopivia leikkasin ylimääräiset kankaat pois ja siksakkasin reunat.


 

 Jokaisen palan myötä alkoi tuoli hahmottumaan paremmin. Kangas kävi mielestäni tosi hyvin huoneeseen.
 
 
Tuoli ei ole mikään kaikkein helpoimmasta päästä muodoiltaan, jotta kaikki palat sai istumaan oli ne harsittava paikoillaan oikeaan muotoon. Siitä olikin useampi vuosi kun viimeksi verhoilin meidän tuoleja ja hiukan alkuun epäilin, että mitähän tästä mahtaa tulla. Muistanko enää miten saan sen tehtyä.


Viimeisenä ompelin takaosan palan. Tuolin muodoista johtuen huppu on napakka ja sitä ei saa hetkessä päältä irroitettua. Lapset eivät siis itse saa sitä poistettua. Halusin tehdä siitä kuitenkn irtohupun, jos siihen vaikka kaatuu jotain niin se on mahdollista laittaa  pesukoneeseen ja saada puhtaaksi.
 
 
Nyt tuoli on valmis ja sitä on jo tovi käytettykin. Mies totesi, että nyt tuoliin tarvitaan pehmuste, koska puupenkki on kova istua :)

 
 
Kapeaan ikkunaan tuli valelaskosverho ja takana on edelleen musta rullaverho jolla huoneen saa pimennettyä yöksi.

 
Isoon ikkunaan ompelin myös valelaskosverhon. Mustat pimennysverhot säilyivät tilassa. Huoneessa on nyt paljon yhteneväisempi ilme.
 
 
Maalasin myös muutaman vuoren lisää tyttären sängyn taustaksi.

Lähetä kommentti