keskiviikko 30. elokuuta 2017

Onnistumisia

30.8.2017
Noin 20 vuotta sitten ihastuin yläasteen TET jakson aikana työhön ja halusin tehdä siitä itselleni ammatin.
Peruskoulun jälkeen lähdin opiskelemaan Sisustus ja näyttelyrakentajaksi, samalla kun tein loppututkintoa, sain paikan toisesta koulusta ja siirryin toiseen kaupunkiin jatko-opiskelemaan Sisustustekstiilien suunnittelua ja valmistamista. Kahden ammattikoulun suorittamisen jälkeen pääsin vielä ammattikorkeaan opiskelemaan muotoilijaksi, pääaineenani Sisustussuunnittelu. 8vuoden opintojen jälkeen tuntui siltä, että nyt on koulupohjaa riittävästi, jotta voisin siirtyä oppimaan työnkautta lisää. Sain paikan huonekaluliikkeestä, jossa toimin visualistina, sisustussuunnittelijana ja sisustusmyyjänä. Parhaimmillaan kahdeksan suurta asuntoa yhtäaikaa suunniteltavana ja se tuntui ihan mahtavalta. Ainoa miinus oli, että jouduin käyttämään asiakkaille vain tämän huonekaluliikkeen kalusteita ja se oli aivan liian rajoittavaa. Halusin näyttää ammattitaitoni ja tehdä kodeista asiakkaiden näköisiä toimivia kokonaisuuksia ja se ei valitettavasti aina onnistu, jos on sidottu suppeaan tuotevalikoimaan.
 
2011 aloin odottamaan esikoistamme ja jäin 2012 äitiyslomille tästä työpaikasta, esikoisen ollessa 1v4kk syntyi meille toinen lapsi, joten vanhempainvapaat jatkuivat. Hoitaessani lapsiamme kotona päätin samalla opiskella merkonomin paperit, ennen töihin paluuta. Ajattelin, että saisin pohjan yrittäjäksi ryhtymiseen ja tietoa ja taitoa suorittaa myös kirjanpitoni itse. Viime syksynä nuorimmaisen täytettyä 3vuotta loppui vanhempainvapaat ja pitämättömien lomien jälkeen oli tarkoitus palata ainakin hetkeksi takaisin töihin. No asiat ei aina mene niin kuin suunnittelee. Nuorimaiseni tarvitsee erityisen päiväkoti ryhmän ja erityisapua. Hän pääsi kyllä tähän ihanaan pieneen ryhmään, joka paikkakunnallamme järjestetään, mutta kun se talo, jossa hoito järjestettiin oli niin homeessa, että minulle riitti 1h ja yskin verta monta päivää (altistuin itse ammattikorkea aikana home tilalle ja sen jälkeen en voi ainakaan tiettyjä itiöitä sietää) en voinut kuvitellaakkaan laittavani lastani sinne (ja soittelin kaikki mahdolliset paikat läpi ja taistelin niidenkin puolesta jotka oli sinne home taloon laitettu). Samaan aikaan tuli epäilys vanhemman lapsen vakavammista ongelmista ja tiedossa oli itsellä leikkaus, joten töihin paluu ei ollut ihan ensimmäisenä mielessä. Ja niin päädyin irtisanomaan itseni heti ensimmäisenä työpäivänä.

 
Vanhemman lapsen tutkimukset kuitenkin osoittivat lopulta huolen turhaksi. Omat leikkaukset pitivät itseni loppuvuoden sairaslomalla ja tyttären hoitopaikka pysyi edelleen kotona. Se tarkoitti, että nyt on oikeasti otettava se askel tuntemattomaan ja pistettävä yrityskuviot suunnitteluasteelta toteutukseen.

1.3.2017 olen perustanut toiminimeni Sisustussuunnittelija Jessica Raunio. Nyt on puoli vuotta opeteltu lisää uusia asioita ja oppiminen jatkuu. Toivon saavani tästä itselleni sen työn, josta haaveilin jo silloin lapsena.

Ihmiseksi, jolle sanottiin jo ennen kouluikää, etten tule selviämään edes peruskoulusta, on tullut muutama koulu silti käytyä, ei se helppoa ole ollut, mutta kun tekee riittävästi töitä voi onnistua myös mahdottomassa.





 

 
Lähetä kommentti