sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Mikä tekee kodista kodin

10.1.2016
Lukiessani Koti ja Keittiö lehteä törmäsin artikkeliin, jossa oli mielestäni hauskoja aiheita, joihin halusin itsekin tarttua. Mikä oikeastaan tekee kullekkin ihmiselle kodista kodin? Milloin sinä sanoit paikkaa, jossa asut tai asuit ensimmäistä kertaa kodiksi?

Minä olen muuttanut koko ikäni paikasta toiseen ja minulla ei ole ollut sellaista yhtä tai edes kahta tärkeää paikkaa vaan niitä on ollut noin kymmenkunta. Kun lapsena kysyttiin, että mistä sinä olet kotoisin vastasin etten ole koskaan ollut mistään kotoisin. Olen muuttanut ensimmäisen kerran ollessani kuukauden ikäinen ja pisimpään olen asunut Jyskässä, Keski-Suomessa, jossa kävin melkein kokonaan peruskouluni.
 
Ensimmäinen aihe artikkelissa olikin

Rakkain muistoni lapsuuden kodista:

Miten tähän vastaisin: tunnelma, se että kaikista asunnoista joihin muutimme teimme oikeasti kodin. Jokainen asunto remontoitiin ja niistä muokattiin meidän näköinen, vasta sen jälkeen voin alkaa kutsua paikkaa kodiksi kun siellä oli omanlaisensa kodinhenki. Kaikki paikoillaan ja tärkeimmät ihmiset asuivat minun kanssani. Kodista riippumatta kaikki asiat oli kuten ennenkin, leikit jatkui ja joulut ja juhannukset vietettiin. Kaverit ja maisemat muuttui. Kun ei ole mahdollista verrata toiseen ääripäähän eli siihen, että olisi aina asunut samassa paikassa, on vaikea tietää kumpi on parempi. Minusta ainakin se, että olemme muuttaneet on ollut hyvä asia, en osaa oikein ajatella nykyäänkään pysähtyväni johonkin yhteenpaikkaan. Kaipaan muutosta ja uusia maisemia.
 
 
 
Toinen kohta oli
 

Suosikkiväriparini:

Tämä on muuttunut vuosien varrella, kuten varmasti monella muullakin. Teini-iässä pidin paljon keltaisen ja vihreän yhdistämisestä ja vihreä onkin pysynyt suosikki värinäni melkein näihin päiviin asti. Vihreän rinnalle tuli mustanruskea Wenge ja lumenvalkoinen. Pidän materiaaleina myös vanhasta punatiilestä ja betonista. Unelmani tällä hetkellä onkin saada joskus kunnon Loft asunto tyylinen koti, jossa on paljon betonipintaa ja vielä jos siihen saisi tuota punaista tiiltä ja mustaa ja valkoista niin se olisi täydellinen. Miehelleni näytin juuri Pinterestistä kuvia millaisesta kodista haaveilen ja hän oli melko kauhuissaan ajatuksesta, joten hänelle on kait suotava jokin nurkkaus asunnosta joka on hiukan pehmeämmin sisustettu :)
 
 

Esine, joka on kulkenut pisimpään mukani:

Näitä on kaksi ja molemmat ovat isoisäni tekemiä. Olohuoneessamme oleva tv-taso ja joulukalenteri.

Molemmat muistuttavat minua lapsuudestani ja ovat olleet minulle tärkeitä aina. Kummastakaan en ole valmis luopumaan.
 

Seuraava sisustushankinta kotiini:

Minulla on hakusessa olohuoneeseen säilytyskaluste. Sen on oltava sisustukseen ja pieneen nurkkaukseen kooltaan sopiva sekä siinä on oltava riitävästi säilytystilaa.
Koiran pentumme on onnistunut tuhoamaan tämän arkun melkolailla ja muutenkin kaipaisin enemmän siihen säilytystilaa. Lyhdytkin saisi olla korkeammalla.
 
Olen myös katsellut isoa lipastoa makuuhuoneeseemme, jotta sinne mahtuisi enemmän meidän vaatteitamme ja lapsien vaatteille saisi tilaa vaatehuoneesta. Lisäksi alan olla kyllästynyt tammeen, joten jokin valkoinen kaluste olisi parempi. 
 
Tarvitsisin myös uusia mattoja, keittiössä oleva lehmän talja on melko kulunut kaikesta koirien ja lasten toimista sekä olohuoneeseen tulisi saada oikeanlainen matto, siihen tuli hankittua Ikeasta väliaikaisratkaisuksi edullinen matto, ennen sen oikean kohtaamista :)
 

Suosikkipaikkani kotona:

Tämä kohta on vaikea. Pidän kaikista huoneistamme ja vietän niissä kaikissa myös paljon aikaa. Ennen se olisi ollut makuuhuone tai olohuone, mutta lasten syntymän jälkeen minulla ei ole ollut niin aikaa olla tai rauhoittua kummassakaan, joten ne eivät ole enää niin tärkeässä roolissa minun elämässäni.
Meillä on ihana sauna, jossa mieheni kanssa kahdestaan ollessa voi rentoutua ja nauttia tunnelmasta, ja lasten kanssa käydessä nautin toimivuudesta.
Keittiö on paikka, jossa vietän paljon aikaa tehden ruokia ja muita keittiö askareita. Se on enempi se pakkotila miksi siellä on kuin se, että olisin siellä nauttiakseni tilasta. Toki nautin myös keittiön toimivuudesta ja ruuan tekokin on pääsääntöisesti ihan palkitsevaa, mutta silti se ei ole paikka, jota voisin kutsua suosikikseni.
 
Luulen, että se on terassi, siellä voin nauttia kesällä ja syksyllä pihasta ja omasta rauhasta.
Tai kokonaisuudesta, se tunne kun laittaa ulko-oven kiinni ja tulee kotiin.
 
 

En luopuisi kodissani:

Tunnelmasta ja ihmisistä, perheestäni ja heidän tuomasta tunteesta. Ne asiat tekevät tästä asunnosta kodin ja ne tekevät myös jostain muusta asunnosta kodin, siihen ei tarvita kalusteita tai ympäristöä vain ne kaikkein rakkaimmat. Molemmat lapseni ovat asuneet kokoikänsä tässä asunnossa ja täällä on heidän kaikkein varhaisimmat muistonsa. He ovat oppineet täällä kaiken sen mitä nyt osaavat ja niistä asioista jää minulle ja heille vahva muistijälki. Niitä muistoja ei voi siirtää toiseen tilaan, ne ovat niitä asioita jotka tuovat tunnelmaa näihin neljään seinään.
 
Mutta jos on pakko ottaa myös kalusteita tähän mukaan niin ne on ne aiemmin mainitsemani tv-taso ja joulukalenteri.
 
 
 

Unelmakotini:

 
Pinterestistä löytämäni upeat kuvat valoittavat minun unelmakotiani. Kylmää, kolkkoa ja karua :) Jotain pehmeääkin. Nyt kun lapset on pieniä, on väkisinkin värejä ja pehmeyttä ympärillä, mutta ehkä joskus löydän ja saan sen unelmani toteutettua. Tai sitten se unelma kerkeää muuttua ennen sitä.
 

Asia, joka tekee kodistani kodin:

Muutettuani kuusitoista vuotiaana pois vanhempieni nurkista, asuin useammassa opiskelijakämpässä. Vaikka ne puunattiin ja kalustettiin oman näköisiksi niin pitkälle kuin se oli mahdollista. Vuokra-asuntoja kun ei paljoa voi muokkailla ja opiskelija budjetti ei kovin kummoisiin asioihin anna mahdollisuuksia, niin kaikki ne oli puheessa kämppiä en sanonut niitä koskaan kodiksi.
 
Miehen kanssa muutettiin muutamaan otteeseen ja kaikki ne vuokra-asunnot oli myös kämppiä, ei niistä löytynyt sitä kodin tuntua, vaikka kuinka yritti ja vaikka niistä löytyikin se kaikkein rakkain ihminen.
Jotenkin sen mieltää kodiksi vasta tarpeeksi kun on tehnyt töitä sen eteen ja kun se on oma. Tämä talo on meidän Koti, se on se ensimmäinen meidän yhteinen Koti, isolla K:lla. Meille molemmille tuli se tunne, että olisimme saapuneet oikeaan paikkaan kun ekan kerran astuimme tontille ja kun saimme tähän rakennettua oman talon, jonka saimme suunnitella mieleiseksemme ja siihen muuttaminen tuntui siltä, että olemme vihdoin Kotona.
Lasten syntymän myötä muistojen ja kaiken kokemamme myötä se tunne on vahvistunut ja olemme (minun yllätyksekseni) viihtyneet jo 4vuotta. Se on minulle pitkä aika samassa paikassa.
 
Saa nähdä kauanko viihdytään, mutta nyt nautitaan täysin rinnoin Kodin tunnelmasta ja perheen yhteisestä ajasta.
 

Tämä oli mukava ja ajatuksia herättävä tehtävä, toivon, että vastaisitte minulle kysymykseen mikä tekee sinun kodistasi kodin?


 
Lähetä kommentti